sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Äh, lienee paras täräyttää.


Oli huhtikuun ensimmäinen, siis aprillipäivä ja me oltiin just herätty. Mun yöpöydän laatikossa oli aikakauslehdestä askarreltu rasia. Se kuumotti ja ilmeisesti se näkyi ilmeestä, kun Mikko kysyi mitä niin kuumeisesti mietin. Eipä siihen hätään tullut mieleen edes "naapurin Tiinaa" -heitto, kun niin jännitti. Vastasin siis jotain suuntaan "nyt vai heti?" ja pakkohan se oli sitten heti valita. Ojensin Mikolle tuon rasian, Mikko avasi sen ja hetken hiljaisuuden jälkeen kysyi onko tämä aprillia. Kun vastaukseni oli ei, oli Mikon vastaus kyllä. Mikko siis vastasi rasian sisällä olevaan äidinkielellisesti väärin muotoiltuun kysymykseen, joka oli "Mun? Tästä loppuun?" Pistimpä siis kosien aprillipäivänä. Ah. Ja seuraavana päivänä Mikko lintsasi töistä ja lähdettiin kohti Seinäjokea. Kierrettiin useammat kultasepänliikkeet ja silti mukaan lähtenyt sormus oli se jonka ensimmäisenä olin nähnyt. Kiva sormus se onkin. Ja varaahan ei siihen olis ollu yhtään tämmösellä (sillosella) opiskelijalla ja vuokraduunarilla, mutta ostettiin silti. Päätettiin, että sitte syödään vaikka lidlin puuroa loppu kuukausi. Ja pärjättiin.



Ja saatiin vielä kihlajaisetkin pystyyn, vaikka rahattomia oltiin. :) Minä tein juustokakun ja herrasväen pikkuleipiä ja hyvin pärjättiin. Kivasti myös vanhempamme tapas ekan kerran. Ja kovasti vaihtelivat puhelinnumeroita, jotta voivat vierailla ja soitella. n.n Tuo kuva tuossa yllä on ensimmäinen kuva sormuksesta, sen lähetin sekä äidille että veljelle, myös isälle, että saisivat tietoonsa meidän teot. Tuossa taas on hieno kuva poseerauksista, kun kaikki vaati saada kuvan kihlaparista. Tämän on näpänny Mikon vanhempi veli. Olipa sillä vielä joku instacrammin kaltainen ohjelmakin, kun kuvan reunat muoksittu. 

Vooih, kaikki tämä tuli mieleen kun tuossa kuulin kaverin pohtivan tämmöisiä asioita. Kihloja ja muuta. Sitä jännitystä on kyllä ikävä, sitä sanooko toinen kyllä vai ei. Toisaalta se oli niin karmeeta, että ei yhtään oo ikävä. Ihmismieli kuitenkin on sen verta itsetuhoinen, että jollain sairaalla tavalla se tuosta nauttii. n.n 
Täytyy varmaan mennä nukkumaan, mutta tässä kaikille fiilistelyksi kappale joka mua rohkaisi ja jota fiilistelin kun yöllä kahden aikaan askartelin kodin kuvalehdestä rasiaa. n.n


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti